Suomettumisella on tarkoitettu Neuvostoliiton vaikutusvaltaa pienemmän maan asioihin.

"Anteeksipyyntöjä vaaditaan nykyisin siihen tahtiin, että jos ne kaikki toteutettaisiin, ei ehtisi muuta kuin olla rähmällään. Niitä äänekkäimmin vaatineita yhdistää ainakin kaksi piirrettä: heidän omat ulkopoliittiset saavutuksensa mahtuvat postimerkille, ja heitä riivaa muistinmenetys oman menneisyyden suhteen", Juhani Suomi kirjoittaa.

"Onko koko suomettumiskeskustelussa ylipäätään mitään mieltä? Asioita tarkastellaan jälkiviisauden imelästä näkökulmasta... Vasta Neuvostoliiton mullistusten myötä paljastunut valtakunnan ja neuvostojärjestelmän heikkous projisoidaan ajanjaksoon, jonne se ei kuulu eikä sovi".

Juhani Suomi tunnetaan ehkä parhaiten Urho Kekkosen elämäkerturina.

Hänen muistelmiensa mukaan Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto eivät nuoleskelleet Neuvostoliittoa, vaan he olivat patriootteja.

Suomen mukaan monet valtionjohtajien menettelytavat näyttävät naurettavilta, mutta niiden salaiset vaikuttimet ovat hyvin viisaita ja vankkoja.

"Monta kertaa valtionjohdon on vaikeaa, jopa mahdotonta paljastaa tarkoitusperiään kansalle nimenomaan ulkopoliittisista syistä".

Kiitokset Mauno Koivistolle voivat yllättää, sillä Juhani Suomen on syytetty käyneen nimimerkki Kunto Kalpana sotaa sosiaalidemokraatteja vastaan.

"Ei kysymys siitä ollut. Minä kritikoin valtaa ja valtaapitäviä heidän menettelytavoistaan ja puolitotuuksistaan, jotka äärimmilleen vietyinä merkitsivät kansalaisten tietoista harhauttamista", Suomi vastaa kirjassaan.

Hän myös kuittaa, että sosiaalidemokraatit Paavo Lipponen ja Erkki Liikanen ovat "kaksi uusien tutkimustulosten valossa tuon aikakauden pahiten ryvettynyttä miestä".

Professori sanoo säälittelevänsä, että kansakunnan näkyvät hahmot kantavat kukin ikuista traumaansa: Max Jakobson YK:n pääsihteerikilvan häviötä, Mauno Koivisto Nordek-seikkailua, Paavo Lipponen ja Erkki Liikanen "valtahaaveiden kariutumista ja pelkoa takinkäännön eri vaiheiden paljastumisesta".

Neuvostosuhteita ulkoministeriössä hoitaneena Juhani Suomi kertoo hänellä olleen suora kanava ja kuukausitapaamiset suojelupoliisin kanssa.

Ulkoministeriön veteraanin muistelmissa kerrotaan eräistä makoisista tilanteista. Suomi kuvailee, miten Linnan juhlilla 1978 suurlähettiläs Vladimir Stepanov tarttui alivaltiosihteeri Keijo Korhosta frakin rinnuksista.

Neuvostoliiton suurlähettiläs ravisti entistä ulkoministeri Korhosta niin, että kunniamerkit kilisivät.

Suurlähettiläs tivasi: "Luuletteko Te, että sellaiset televisio-ohjelmat kuin "Sodan ja rauhan miehet" todella edistävät Suomen ja Neuvostoliiton kansojen ystävyyttä".

Juhani Suomi arvostelee nykyiseen puolustusvoimien ja veteraanien kunnioittamiseen hänen mielestään liittyviä ilmiöitä.

"Vuosi vuodelta ilmassa alkaa olla yhä enemmän myös piiloteltua uhoa, joka on tämän kokoiselle maalle tarpeetonta, jopa vahingollista. Kenraali Adolf Ehrnroothin kylvö alkaa kantaa tarpeettoman sakeata satoa nuoremman upseeriston keskuudessa. Varsinkin sen osan, joka on saanut erikoistumis- tai jatkokoulutusta läntisissä osavaltioissa", Juhani Suomi kirjoittaa.

"Nykyistä uhoa ja tömistystä, joka alkoi kenraali Gustav Hägglundin komentajakaudella, olen vierastanut. Aivan erityisesti on ärsyttänyt historiallisista faktoista ajat sitten irronnut kulttien rakentaminen ja paapominen sekä aika ajoin miehekkäästi sorautetut kommentit kunniavelasta kaatuneille".

Vorraaja-kirjan nimi tulee kainuun murteesta. Se tarkoittaa murehtijaa, tyhjän surijaa.