Tilaa uutiskirje

Uutiskirje lähetetään sinulle joka arkipäivä

Arktisella alueella ollut lämmintä myös lähimenneisyydessä

 
-
Helsingin ja Harvardin yliopistojen yhteistyönä tehty uusi tutkimus osoittaa, että lämpötilavaihtelut ovat olleet suuria Pohjois-Atlantin alueella viimeisimpien kahden tuhannen vuoden aikana.


Uuden tilastomatemaattisen menetelmän avulla saatu tieto on tärkeää, kun arvioidaan ilmaston luontaisen vaihtelun merkitystä.

Arktisen vyöhykkeen Pohjois-Atlantin alue, johon myös Suomen Lappi kuuluu, on tunnetusti herkkä ilmastossa tapahtuville vaihteluille. Herkkyys johtuu muun muassa merivirroista ja merijääpeitteen muutoksista. Kansainvälinen tutkimus osoittaa kuitenkin, että nykyisenkaltaiset lämpötilat eivät ole olleet alueella ainutlaatuinen ilmiö.

– Alueen lämpötilat ovat laskeneet noin 0,6 astetta tutkitulla kahden tuhannen vuoden jaksolla. Lämpötilojen laskun ajatellaan johtuvan pohjoisen pallonpuoliskon saaman kesäaikaisen auringonsäteilyn vähentymisestä. Tämä puolestaan aiheutuu esimerkiksi muutoksista maapallon kiertoradassa ja kallistuskulmassa, sanoo tutkimuksessa mukana ollut Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola.

Pohjoisessa viilenevää, mutta vaihdellen

Yleisen viilenemiskehityksen sisällä esiintyi kuitenkin suurta lämpötilavaihtelua. Lämpötilojen nousun havaittiin olleen poikkeuksellisen nopeaa muun muassa 700-luvulla, 1900-luvun alussa sekä viime vuosikymmeninä.

Korholan mukaan erityisesti 1900-luvun alun voimakas lämpötilanousu on kiinnostava, sillä sen syitä ei vielä tiedetä tarkkaan.

Vähintään yhtä lämmintä kuin nykyisin on ollut ainakin ajanlaskun alkupuolella sekä noin tuhat vuotta sitten niin sanotun keskiajan lämpökauden aikana. Sen sijaan 1500-luvulla alkaneen pikku jääkauden aikana on ollut tavallista viileämpää, ja sen kylmin piikki osui teollistumisajan alkuun 1850-luvulle.

Lämpötilaero keskiajan lämpömaksimin ja pikku jääkauden välillä oli jopa 2,3 astetta, mikä on selvästi suurempi kuin muissa osissa pohjoista pallonpuoliskoa. Lämpötilavaihtelut Pohjois-Atlantin alueella ovat Korholan mukaan luultavimmin saneet lisäpotkua Jäämeren jääpeitteessä ja valtamerien virtausoloissa tapahtuneista muutoksista.

– Nyt saatu tieto on tärkeää arvioidessamme ilmaston luontaisen vaihtelun suuruutta. Se auttaa myös ymmärtämään paremmin käynnissä olevan ilmastonmuutoksen alueellisia vaikutuksia ja lämpenemistä vahvistavia ja hidastavia tekijöitä, Korhola sanoo.

Vuosirenkaat tilastomatematiikan käytössä

Tutkijat kehittivät täysin uuden tilastomatemaattisen menetelmän lämpötilojen jäljittämistä varten. Tutkimuksessa hyödynnettiin muuan muassa puiden vuosirenkaisiin, mannerjäätiköihin, meri- ja järvisedimentteihin sekä kalkkikiviluolien tippukiviin vuosisatojen aikana tallentunutta epäsuoraa tietoa lämpötiloista.

Aikaisemmat menetelmät ovat edellyttäneet luonnosta kerätyiltä aikasarjoilta tarkkoja ominaisuuksia. Nyt kehitetty menetelmä perustuu vertailupareihin, ja se voi käsitellä yhtäaikaisesti hyvin erilaisia aineistoja.

– Uusi menetelmä on joustava, ja sillä on paljon sovellusmahdollisuuksia. Voimme nyt hyödyntää esimerkiksi täysin erilaisella aikataajuudella kerättyjä aineistoja samanaikaisesti ja lisätä näin informaation luotettavuutta, toteaa laskentamallin kehityksestä vastannut Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksen tutkijatohtori Sami Hanhijärvi.

Vain rekisteröityneet voivat kommmentoida artikkeleita